Pirjo työskentelee maalarina kunnossapidossa. Heidän työkohteita ovat koulut, päiväkodit, sairaalat, terveysasemat ja liikuntahallit. Näiden kaikkien kunnossapito- ja kiinteistöhuoltotyöt kuuluvat kunnossapitopuolen väelle. Haastattelun aikana Pirjo oli juuri aloittamassa työpäiväänsä henkilönostimen äärellä jäähallin läheisyydessä.
Ennen Saimaan Tukipalveluja Pirjo on työskennellyt kukkakaupassa ja leipomossa pakkaajana. Näihin molempiin töihin hän alun perin meni kesätöihin, mutta jäi kuitenkin niille teille useammiksi vuosiksi. Maalarin työ on kuitenkin kiinnostanut Pirjoa lapsesta asti. Hän pääsi Lappeenrannan kaupungille harjoittelijaksi niin sanottuna lainatyöläisenä toisesta yrityksestä ja sitä myötä hän jäi maalariksi kaupungille. Saimaan Tukipalveluille hän siirtyi luonnollisena jatkumona kaupungin työntekijänä.
Koulutukseltaan Pirjo on alkujaan laitoskeittäjä, mutta niitä töitä hän ei ole tehnyt päivääkään. Maalarin tutkinnon hän suoritti aikuisiällä oppisopimuksella Lappeenrannan kaupungille työskennellessään.
Tyypilliseen työpäivään kunnossapidon maalarina kuuluvat kaikki maalaukseen liittyvä niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Työ on melko samanlaista päivästä toiseen. Vaihtuvuutta työpäiviin tulee työkohteiden vaihtuvuudesta, päiväkotien ulkoaitojen maalauksesta taidemuseon kunnostukseen.
Saimaan Tukipalveluja työnantajana Pirjo kehuu hyväksi. Kunnossapidon esimiehet saavat häneltä kehuja.
Parasta maalarin työssä hänen mielestään on se, että omien käsien jäljen näkee heti työn valmistuttua. Pirjo arvostaakin käsillä tekemisen taitoa ja on ylpeä omasta työstään. Hänen mielestään työ pitää tehdä aina niin, että voi jälkikäteen näyttää maalatun kohteen ja kertoa ylpeydellä, että on itse sen tehnyt. Pirjo pitää myös vapaa-ajalla käsillä näpräämisestä ja harrastaakin kädentaitoja myös töiden ulkopuolella.
Erikoisemmiksi kohtaamisiksi Pirjolla on jäänyt mieleen tiettyjen työkohteiden persoonalliset asiakkaat. Koskaan ei tiedä, ketä vastaan tulee ja onkin tärkeää tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.